Kateus

Moniverkon keskusteluryhmässä juteltiin jotenkin kateuksesta. Minusta kateus on niin voimakas tunne , että on hankala hallintaa sen. Kateus on myös välttämätön llittyen syvään ihimisten ominaisuuksiin

Keskustelu muistuttaa myös puhetta eräältä japanilaiselta korkeatasoiselta munkilta. Hän menestyi selviytymään ns. tuhannen päivän erikoisharjoittelussa tullaakseen arvokkaammiksi buddhalaismunkiksi. Harjoittelussa on muutama treenijakso, jotka ovat erittäin kovia ruumillisesti ja psyykisestikin. Esimerkiksi harjoittelun loppuvaiheessa munkkien on koettava viikoinen täydellinen jatkuva päästö, jona aikana pelkkä veden juominen on sallittu. Buddhalaisuuden opinnossa oman halun luopuminen on tärkeintä. Joten munkkien täytyy ensin poistaa omat halunsa, jotka voivat aiheuttaa voimakkaita tunteita ja lopuksi kärsimyksiä.

Erikoisharjoittelunsä päätyttyä se menestyvä munkki sain haastattelun, jossa kysyttiin;

"Koko harjoittelun aikana, etenkin ääripääntilanteessa mikä oli vaikein tunteenne tai halunne teidän oli käsiteltävä?"

"Se oli kateukseni muita osaavia munkkeja kohtaan. Oli toki viimeisen viimeinen ja todella vaikea poistaa minulta kokonaan," vastasi munkki.

Ei siis ihme, että tavallset ihmiset kykenevät tuskin hallintamaan kateuksensa.

Vaikka kaikkialla ihimisolosuhteissa voi syntyä kateus, minusta se kasvaa etenkin suhteellisen suljettuissa yhteisöissa, joissa elämän pelisäännöt ovat kilpailevia liiästi yhtä ja yhtenäistä tavoitetta kohtaan, usein epäkunnolla tavalla. Avoimessa ja eriarovisuutta kunnioittavassa yheisössä kateuksen voi vielä hallintaa, ellei voi poistaa kokonaan, sillä ihmisten tavoitteet ja elämän pelisäännotkin ovat monenlaisia.

Maailman globalisoitumisen, ja sen vaikutuksen nähden oletetaan, että kilpailutkin tulevat lujiksi. Toisin kuin sellaista odotusta, ajattelen, että globalisaatiosta johtuisivat mahdollistuudet ja hyvinvointi, joiden alla kateuskin alkaa vähentuä.