Lukemisen merkitys - Mikä on paras tapa oppia suomea?

Lukeminen on minusta osana tärkeää kielten opetuksessa. Olen pitänyt katsoa läpi usein arjessani monenlaisia tekstejä. Onhan hyvä alkaa lukemaan juuri mitä tahansa, joka herättäisi mielenkiintöä. Esimerkiksi jopa mainokset ja ilmaislehdit ovat erinomaisia kieliopetusmateriaaleja (Siis toisin kuin monia naapriasukkaitani sallin lehtinjakajijan toimittaa mainoksia postilleni :) ) Alkavista kieliopilaista tuntuisi melko hankalalta lukea sanakirjan avulla. Ajan kuluessa kuitenkin lukemisen vaihde lisääntyy.

Voin suositella "vertauksen lukemista." Yritän löytää suosikkeja kirjailijoita ja tavoteltulla kielellä käännettyjä tehoksiansa. Joutuessani tekstin ymmärtämisen vaikeuksiin, viitän kohtaa alkuperätekstistä. Tai mikäli luin aikaisemmin alkuperäisen teoksen, tuntuu saavani sujuvammin ideoita käänettystäkin tekstestä. Sillä lailla sain tavoiteltun kielen sanavarostoni paraantumista huomattavasti ja tehokkaasti pitäen motivaatiotani korkealla tasolla.

Nykyään Wikipedia on todella hyödöllinen verkoston tietosanakirja. Saan tietoiksi eräitä asioita Wikipedialta ensin japaniksi, sitten silmäilen samoja asioita siirtyessäni toisten kielten versioon.

VINKKI: Kannattaa löytää omat lempikirjailijat sekä tehoksensakin, jotka on käännetty tavoitelttuihin kieleihin.

Keizokuwa chikaranari - Mikä on paras tapa oppia suomea?

Keizokuwa chikaranari 継続は力なり
(Suoraan käännetty "Pitkäjänteisyys tulee voimaksi")

Tämä on yksi suosikeista japanilaisista sananlaskuistani. Yliopiston luokanopettajani usein mutisi sanonnan niin useimmiten, etten voisi poista sen päästäni :) Ajan kuluessa ja oman kokemukseni kautta olen aloittanut tunnistaa sanonnan merkitystä.

Samankaltaiset sanonnat löytyisivät myös muista kieleistä. Suomeksi yleisesti sanotaan, "Harjoitus tekee mestarin" Haluaisin itse keksiä vielä sanonta näin "Menestys johtuu periksiantamattomuudesta." Kielten oppiminen ja omaksuminen vie aikaa.


VINKKI: Kerää ja käytä muutamia suomen kielen sananlaskuja, joista saisit AHA-elämyksen.

Mikä on paras tapa oppia suomea?

Moniverkon palstalla kävi ilmi uusi keskusteluteema.

Vaikea sanoa, mikä on minulle paras tapa. Olen kokeillut ihan monenlaisia tapoja kehittääkseni kielitaitoani, ei pelkästään suomen vaan muiden kielten oppimisissa. Osa niistä vaikutti onnistuvan, osalla vain tuhlasin aikaani. Joten pystyn tuskin tunnistamaan, kumpi on toiminut hyvin. Yritän kuitenkin poimia joitakin kertomalla tarinoitani (mutten voi kaikki kerrallaan).

Olin osallisunut yliopiston järjestämiin suomen kielikursseihin(1-4). Suomi 1 oli ns.”Mickey Mouse” kurssi ja paras minulle :) ... Varmaan siitä sain (väärin)käsityksen, että suomi on helppo osata. Ainakin ensivaikutelmani suomea kohtaan oli melko positiivinen. Kielikurrsin ohella aloin heti silmäillä sanomalehteja sanakirja kädessäni. Olin ollut riippuvainen uutisten lukemisesta millä kielellä vain. Sanavarastoni kehittyi, ja samalla onnistuin seuraamaan ajankohtaisiin asioihin Suomen yhteiskunnassa (Kuten muita ulkomaalaisia opiskelijoita, olin jäänyt yliopiston ”sisäpihalle,” ei minulla ollut laajaa yhteyttä Suomen yhteiskuntaan sekä kantaväestön kulttuuripiireihin.

VINKKI: Kielen oppimisen alkuvaiheessa kannattaa hakea sanakirja omaksi. Hyvä ja henkilökohtaisesti sopiva sanakirja on löydettävä ja ostettava. Ehdottaisin myös alkavia oppilaita tutustumaan mahdollisimman pian yksikieliseen sanakirjaan, jossa suomen sanoja selitetaan suomeksi. Sen avulla oma sanavarasto parantuisi huomattavasti.

Suomen 1 kurrsin päättettyä ostin itse yksikileisen sanakirjan. Se maksoi yli 30 euro, oli iso summa silloin minulle kerran maksuna. Uskon, että ostokseni oli hyvä päätös ja mahtava investointi.


Tarinani jatkuu...?

Sukupuutto uhkaa Japania

Vuodenvaihteessa julkistettujen tilastojen mukaan Suomen väestömäärä on edelleen kasvanut. Nyt massa on asunut lähes 5.3 miljoona ihmistä, joista osa on maahan tullut ulkomaalaisia. Kattava Suomeen vielä mahtuisi lisää.

Toisin kuin Suomea, Japanin väestömäärä on pudonnut, ja sitä odotetaan välttämättä laskea alas huolestuttavalla vauhdilla. Erään tilastojen ennusteen mukaan noin 500 vuoden kuluttua eli vuonna 2500 japanilaisväestömäärä voisi olla pelkkä 150,000 (nykyisin heitä on noin 125 miljoonaa). Huonoksi skenaarioksi kuvitellaan, että japanilaiset etniset aikovat "häivytä" maasta seuraavaan tuhanteen vuoteen mennessä.

Japani on myös ikääntynyt nopeasti, nopein teollisuusmaiden keskuudessa. Vuoteen 2050:een mennessä joka neljännes japanilaisista on yli 65 vuotta vanha (muuten minäkin kuuluu juuri tähän ikäryhmään). Kaukaisessa tulevaisuudessa "sukupuuttoihin menevät" japanilaiset ei voisi nähdä missään muualla kuin vain museoissa eläinten täyttämisikseen.

Yksi ratkaisusta taitaa olla houkutella Japaniin ulkomaalaisia, joiden työvoimien avulla kantaväestön synnyttävyys nousee. Japanissa maahanmuuttopolitiikka kuitenkin on jäänyt pitkään keskustelematta.

Sukupolvien välinen kuilu

Oletan, että Japanissa on sukupolvien välillä pidetty erilaisia eämännäkemyksiä sekä ajattelutapojakin. Synnyin itse 1973. 1970:n alkuluvulla oli merkittävä käänekohta Japanin nykyhistoriassa. Niinä aikoina maan sodanjälkeisen nopea kansantalouskasvu, joka oli kestänyt 1960:n luvulta lähtien, alkoi pysähytyä ja heikentyä oljyen kriisin vuoksi (1973 oil crisis).

1980 lukuun mennessä Japanista tuli yksi rikkaista-ja teollisuusmaista. 1970:n luvun alkuun asti sekä Japanin kansantalous että yhteiskunta olivat muuttuneet nopeasti ja huomattavasti. Siitä syystä minun vanhemmpani, heidän sukupolven väen ja oman sukupolveryhmäni välillä on selkea ero elämännäkemyksestä ja arkipäivän käytöksestä. Vanhemmpani ja samanikäiset kokivat kovaa elämän dynamiikkaa: aluksi sodajälkista köyhyyttä, sitten nopeatalouskasvua, ja rikkautta ja huvinvointia. En itse voi tunne sellaisia suurelämämuutoksia japanilaisten keskuudessa, eikään minulla ole omia kokemuksia hirveästä köyhyydestä, kuin 1940-1950 luvuilla. Syntyessäni perheillamme oli jo televisio, jääkaappi, pesukone, henkilöauto, omakotitalo, ihan kaiken omaisuudeksi. Minun ikäitoverini ovat kasvaneet hyvin pitäen varallisuutta ja maan talousmahtavuutta itsestäänselvyytenä.

Minusta sukupolvien välinen kuilu on tunnistettava ymmärtääkseen japanilaisia ja koko yhteiskuntaansa.

Isänpäivä

Suomen Isänpäivästä en ole kyennyt pitkään saamaan selville muutamaa kysymystä:

1. Miksi sitä juhlitaan Suomessa marraskuun alussa? Vaikka Japanissa ja monissakin paikoissa isänpäivä sijaitsee kalenterilla eräänä kesäkuun sunnuntaina äitienpäivän perään.

2. Äitienpäivä:n sanasta osa "äiti" on juuri monikonmuodossa. Miten niin isä ei kuitenkaan ole monikko?

Laitoin sähköisen terveydys-viestini isälleni. Isäni on jäänyt eläkkeelle. Hän oli aikaisemmin toiminut luokanopettajana kaupunginlukioissa yli 30 vuotta opettaen kemiaa. Nyt hän saattaa nauttaa arkipäivistään täysin vapaina oppimalla itse vierailukieleita tai matkustamalla ympäri Japania. Asutessani kaukana hänen luotaan, toivon vaan terveytensä pysyvänsä parhain kunnolla mahdollisimman pitkään.

Kateus

Moniverkon keskusteluryhmässä juteltiin jotenkin kateuksesta. Minusta kateus on niin voimakas tunne , että on hankala hallintaa sen. Kateus on myös välttämätön llittyen syvään ihimisten ominaisuuksiin

Keskustelu muistuttaa myös puhetta eräältä japanilaiselta korkeatasoiselta munkilta. Hän menestyi selviytymään ns. tuhannen päivän erikoisharjoittelussa tullaakseen arvokkaammiksi buddhalaismunkiksi. Harjoittelussa on muutama treenijakso, jotka ovat erittäin kovia ruumillisesti ja psyykisestikin. Esimerkiksi harjoittelun loppuvaiheessa munkkien on koettava viikoinen täydellinen jatkuva päästö, jona aikana pelkkä veden juominen on sallittu. Buddhalaisuuden opinnossa oman halun luopuminen on tärkeintä. Joten munkkien täytyy ensin poistaa omat halunsa, jotka voivat aiheuttaa voimakkaita tunteita ja lopuksi kärsimyksiä.

Erikoisharjoittelunsä päätyttyä se menestyvä munkki sain haastattelun, jossa kysyttiin;

"Koko harjoittelun aikana, etenkin ääripääntilanteessa mikä oli vaikein tunteenne tai halunne teidän oli käsiteltävä?"

"Se oli kateukseni muita osaavia munkkeja kohtaan. Oli toki viimeisen viimeinen ja todella vaikea poistaa minulta kokonaan," vastasi munkki.

Ei siis ihme, että tavallset ihmiset kykenevät tuskin hallintamaan kateuksensa.

Vaikka kaikkialla ihimisolosuhteissa voi syntyä kateus, minusta se kasvaa etenkin suhteellisen suljettuissa yhteisöissa, joissa elämän pelisäännöt ovat kilpailevia liiästi yhtä ja yhtenäistä tavoitetta kohtaan, usein epäkunnolla tavalla. Avoimessa ja eriarovisuutta kunnioittavassa yheisössä kateuksen voi vielä hallintaa, ellei voi poistaa kokonaan, sillä ihmisten tavoitteet ja elämän pelisäännotkin ovat monenlaisia.

Maailman globalisoitumisen, ja sen vaikutuksen nähden oletetaan, että kilpailutkin tulevat lujiksi. Toisin kuin sellaista odotusta, ajattelen, että globalisaatiosta johtuisivat mahdollistuudet ja hyvinvointi, joiden alla kateuskin alkaa vähentuä.

Hokusai - vakoilutaiteilija!?

Katsushika Hokusai 葛飾北斎 (1760-1849)on yksi japanilaisista tunnetuista puupainotaiteilijasta. Ylle esiintyvä kuva on hänen tekemä nimeltään "36 näkymää Fuji-vuorelle." Hänen aidot teoksensa olevat mieletön kalliita.

Toisin kuin hänen teoksiansa, Hokusain elämästä ei ole yhä riittävästi selvitetty. Vahvistamaottojen tietojen eli huhujen mukaan hän oli toki toiminut vakoojana palvellen salassa Tokugawa-shogunin keskushallitusta. Hokusain henkilöllisyyttä tunnistetaan harvoin ja ristiriitaisin. Koko elämässään hän oli vaihtanut oman nimensä ja nimimerkkinsä noin 30 kertaa (sen vuoksi onhan vaikea tunnustaa aitoiksi muutamat teoksensa). Lisäksi Hokusai oli muuttanut usein lähinnä 93 kerran eri puolella maata, mikä oli siihen aikaan erittäin harvinaista monille tavallisille japanilaisväille, jotka olivat kiellettyja lähtemästä vapaasti omista asuinkuntoista.

Nämä asiat voisivat saada selville, miksi Hokusai oli suorittanut taiteilijana paljon puupainokuvia, joiden kuvausten yksityiskohdatkin näyttivät olevan tarkkuudessa. Sanotaan, että hän oli työskennellyt valvontajana havainnoissa saadakseen paikallisia tietoja kameran kuvien sijaan puupainokuvilla. Taiteilijana sai myös suhteellisen vapaasti liikkua ympäri maata. Hoksain teokset ovat siis vakoilukuvia.

Enemmän kuin sushia, muuta kuin sushia

Täällä Suomessa japanilaisista ruuasta kuuluessani, tai silloin, kun jotkut kysyvät minulta j-ruuasta, tuntuu olevani tuskin tyytyväinen. Sillä heidän mielikuviinsa ei taida kuulua muita ruokia kuin sushia. Pidän henkilökohtaisesti sushia yhtenä suosikeista kotimaanruokalajista, joten pystyn yhä mielelläni keskustelemaan asiasta. Onhan kuitenkin huomautettava, ettei nykyaikaan ulkomaalaisille tunnettu sushi edusta japanilaista ruokalajia eikä sen koko arkipäiväistä ruokakulttuuria.

Toivon vaan, että monet ulkomaalaiset tutustuvat enemmän muihin j-ruokalajiin kuin pelkkä sushia, muun muassa udon nuudeli ja okonomiyaki, joita joskus kaipaan asuessani Suomessa.

Matka Valkoiseen taloon

Huom:Teksti oli ensin kirjoitettu kesään 2008.

Vaikken ole innokkaasti seurannut Yhdysvaltain presidenttivaaleja kokonaan, demokraattijen esivaalitaistelu Clintonin ja Obaman välillä on mielenkiintoista. Varmaan yhden heistä valitaan puolueen ehdokkaaksi, kun "kolmas mies" John Edwards vetäytyisi kampailusta.

Mieten vaan, kuka sitten tulisi presidentin ehdokkaan seurajaksi, josta voittaessaan varsinaisvaalit ensi maarraskuussa tulisi Yhdysvaltain varapresidentti. Kumppanuuden vaihtoehtoina ovat: Clinton-Obama, Clinton-Edwards, Obama-Edwards. Veikkaan Obama(presidenttiehdokkaana)-Clintonin puolesta. Jos tämän alianssi muodostettaisiin, heillä olisi suuri voimavara ja maahdollisuukisa, voittomarssinsa kohta Valkoista taloa.

Henkilökohtaisesti kannan Obamaa siitä syystä, että meidän syntymäpäivä (4.8.) sijaitsee samana päivänä. Tsemppiä Obamalle!

Perikato

Ajat sitten katsoin saksalaiselokuvaa nimeltään Perikato (2004, saksaksi Der Untergang). Elokuva oli ohjaajama laajentava versio, kestää yli 3 tuntea. Odotin pitkän sotatarinan olevan tysää, mikä oli kuitenkin väärin. Siitä tuli yksi vaikuttavammista sotaelokuvista.



Bruno Ganzin esittelemä Adolf Hitler näytti tosi aidolta, ja näyttelijätär Maria Lara myös teki hienosti roolinsa Hitlerin sihteeriksi. Elokuvan kuvaamaa Hitleriä kuulemma arvosteltaan sen liiasti korostamasta hänen ”inhimillisyydestään." Uskon, että jokaisella ihmisella on hyvä ja paha puolit, on monenlaisia piirteitä , siis Hitleri ei luonteeltaan ollut poikkeusta kuin muita.