Sukupolvien välinen kuilu

Oletan, että Japanissa on sukupolvien välillä pidetty erilaisia eämännäkemyksiä sekä ajattelutapojakin. Synnyin itse 1973. 1970:n alkuluvulla oli merkittävä käänekohta Japanin nykyhistoriassa. Niinä aikoina maan sodanjälkeisen nopea kansantalouskasvu, joka oli kestänyt 1960:n luvulta lähtien, alkoi pysähytyä ja heikentyä oljyen kriisin vuoksi (1973 oil crisis).

1980 lukuun mennessä Japanista tuli yksi rikkaista-ja teollisuusmaista. 1970:n luvun alkuun asti sekä Japanin kansantalous että yhteiskunta olivat muuttuneet nopeasti ja huomattavasti. Siitä syystä minun vanhemmpani, heidän sukupolven väen ja oman sukupolveryhmäni välillä on selkea ero elämännäkemyksestä ja arkipäivän käytöksestä. Vanhemmpani ja samanikäiset kokivat kovaa elämän dynamiikkaa: aluksi sodajälkista köyhyyttä, sitten nopeatalouskasvua, ja rikkautta ja huvinvointia. En itse voi tunne sellaisia suurelämämuutoksia japanilaisten keskuudessa, eikään minulla ole omia kokemuksia hirveästä köyhyydestä, kuin 1940-1950 luvuilla. Syntyessäni perheillamme oli jo televisio, jääkaappi, pesukone, henkilöauto, omakotitalo, ihan kaiken omaisuudeksi. Minun ikäitoverini ovat kasvaneet hyvin pitäen varallisuutta ja maan talousmahtavuutta itsestäänselvyytenä.

Minusta sukupolvien välinen kuilu on tunnistettava ymmärtääkseen japanilaisia ja koko yhteiskuntaansa.